Äidiltä tyttärelle

Miss N kulkee jalanjäljissäni. Nyt hän on sitten virallisesti eläin- ja pähkinäallergikko. Eihän se tietenkään maailmaa kaada, pärjäänhän itsekin vallan hyvin pienten ominaisuuksieni kanssa. Tiettyjä perinöllisiä seikkoja ei vaan tahtoisi monistaa sukupuun oksalta toiselle.

Saimme Iho- ja allergiasairaalassa maailman parasta palvelua - mitä nyt kandi ohjasi ulos ennen erikoislääkärin lopullista konsultaatiota. Tuntuu siltä, että pikkuinen on hyvissä käsissä. Lääkäri soitti vielä perään ja sovimme jatkosta. Vielä toisella klinikalla tutkimukset sekä mahdollinen operointi ja sitten taas allergiasairaalan helmoihin. Lääkäri sanoi, että hänelle saa soittaa suoraan, jos on jotain kysyttävää. Uskon että näin tosiaan on. Ja mullahan on nyt hänen kännykänumeronsa puhelimessani...

Täydellinen juoksusää, mutta vielä pitää pidätellä juoksua. Ei makeaa mahan täydeltä tai ei ainakaan vielä perättäisinä päivinä. Jaloilla on tänään ansaittu vapaapäivä. 

Tutkimusten välissä oli aikaa kokkailla. 

Kertokaapas, mikä ihme valkoinen vempain tuolla karhulääkärillä on tassuissaan.

Lelut olivat ojennuksessa ja ne olivat ehjiä. Seinillä raikkaat maalaukset ja henkilökunta osaavaa ja lapsirakasta. Pieniä suuria asioita viihtyvyyden kannalta!