Lähdin duunista umpiväsyneenä himaan yöllä kahden jälkeen. Kotimatka on lyhyt, mutta sattumoisin niitä kulmia kotikaupungistani, etten kovin hevillä halua siellä köpötellä yksikseni yömyöhään. Dösät on keksitty, mutta koskapa kaupunginosassamme oli päättäjien mukaan "liian hyvä palvelutaso", bussi ei enää karauta kotikorttelini kieppeille yölliseen aikaan. Ja taksiahan en käytä.
Olin kaukaa viisas. Vaihdoin duunissa juoksukamat päälle ja lähdin juosten kotiin. Megakirkkaat juoksukamani pelastivat törmäyksiltä tankojuoppojen ja henkilökohtaista enkkaansa tavoittelevien pyöräilijöiden kanssa. Vähältä piti -tapauksia oli puolisen tusinaa. Yhdelläkään heistä ei ollut pienintäkään tuikkua fillarissaan.
Matkan varrella, talojen ja pusikoiden varjossa nökötti parikin epämääräistä lössiä. Onneksi olin juosten liikkeellä. Kävellen olisin saattanut saada ei-toivottuja iilimatoja perääni. Noilla kulmilla niin on käynyt ennenkin. Kiristin vauhtia entisestään.
Puolentoista kilsan matka taittui keskinopeudella 4:42 pysähdyksineen. Ei hullumpi spurtti yöjuoksulla.
Päivän korvamato on vähän toista maata kuin video, joka pyöri päässäni juostessani synkkää, yöllistä katua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja