Yöjuoksuun olisi ollut lauantaina loistava mahdollisuus ja vieläpä jänisten ja hyvän seuran kera. Jätimme mieheni kanssa Midnight Runin kuitenkin väliin, sillä säästämme nekin pennoset maratonille. Joku käyttää taskun pohjalla kilisevät hilut röökiin, toinen matkustaa maailman ympäri, kolmas korjaa museoautoa. Meillä hilut kerätään juoksu... (no sanotaan sitten kuitenkin) ...harrastukseen.
Senaatintorilta kuului ihana melske, musiikki ja meteli kotiimme saakka. Olisin halunnut olla mukana. Kuulin, kuinka letkan kärki juoksi korttelin päästä ja hiljentyneestä kaupungista osasin päätellä, että viimeisetkin puurtajat on saatu kunnialla maaliin saakka.
Viime vuonna Midnight Run jäi väliin flunssan takia, mutta sitä edellinen oli yksi mieleenpainuvimmista juoksukokemuksistani. Ehkä ensi vuonna... Mitä jos saisi vielä langonkin napattua juoksuun mukaan? Ruotsissa vai Suomessa? Pitänee varmaan jo hankkia kalenteri ensi vuodelle.
Tämä on yksi harvoista yöjuoksuotoksista tältä kesältä. En juuri pysähtele kuvaamaan, varsinkin kun kännykälläni ei saa ikuistettua kunnolla ympäröivää tunnelmaa. Vaikka maisemat ovat tuttuja, niistä löytää aina jotain uutta. Pieniä yksityiskohtia ja joskus jopa uusia taloja (siitä lisää myöhemmin).
Ei kommentteja