Herää mamma, mennään jo!

Pikku N keksi viikko sitten parhaan mahdollisen tavan aloittaa sunnuntaiaamu: "Mamma mennään pelaamaan futista ennen aamiaista." Hän laittoi Barcan peliasun aamuksi valmiiksi ja varmisti, että pelitossut ja pallo ovat käden ulottuvilla. Miss N teki saman perässä.

Sunnuntaiaamuna herätyskello oli turha. Pikku N hyppäsi sänkyyn: "Mennään jo!"

Ihme ja kyllä, Miss N suostui keinumaan itsekseen, kun me spurttasimme Pikku N:n kanssa pallo jaloissamme Liisanpuistikkoa päästä päähän. Parasta intervallitreeniä ikinä! Vajaan puolen tunnin puristuksen jälkeen marssimme tyytyväisinä (miltei) valmiiseen aamiaispöytään. Hymyilimme kilpaa auringon kanssa!

Tänään houkuttimena oli ensimmäinen kokonainen päivä potkulaudan omistajana. Pikku N suhasi Pohjoisrannan päästää päähän ja minä yritin parhaani mukaan pysyä vauhdissa juosten. Vein pojan kotiin ja heitin itsekseni vielä peruskiekan Kaivarin ympäri. 

Kotona olivatkin sitten toisenlaiset aamufiilikset vastassa. Miss N oli saanut raivarit herättyään, sillä en ollut kotona ja hän kuuli, että Pikku N oli ollut jo kuntoilemassa kanssani. En voi toisaalta ihmetellä. Keljuttaisi muakin, jos moinen ihana aamuhikoilu olisi jäänyt väliin.

Huomenna aamun varhaiset hetket on taas varattu lapsukaisille. Aloitamme potkulauta-juoksu -kombolla ja jatkamme käsilihastreenillä keinuja pyöritellen. Odotan jo aamuauringon pilkahduksia. Eikö voitaisi jo mennä?