Yleensä heijaan, huudan ja riemuitsen juoksua katsoessani. Tällä kertaa Helsinki City Marathonia taivaltavia ihaillessani olin suurimman osan ajasta hiljaa. Ja miksiköhän? Koskapa kaikki muutkin katsojat olivat vaitonaisia. Yleensä se ei menoani lannista, tänään kylläkin.
Tukholmassa ja Tallinnassa on ollut virkistävää saada heijauksia omalla nimellään. Vauhtini on sen verran hitaanlaista, että kannustajat ehtivät lukea nimeni numerolapusta. Lippukin on numerolapussa niin hyvin näkyvissä, että "Hyvä Suomi-tyttö!", "Sisua!" ja "Hyvä Suomi!" kuuluvat sieltä täältä.
Helsinki City Marathonin numerolapuissa ei ole maan lippua, eikä nimiä. Se myös hyydytti kannustajan.
Anna taisteli itsensä maaliin. Loistosuoritus taas kerran!
STORT tack för att du var där! Var så härligt att veta att någon är där vid 25, tusen tack!
VastaaPoistaPelkäsin Anna, että olit siinä 4 tunnin jäniksen peesissä. Jänöjen ympärillä oli sellainen härdelli, että hädin tuskin erotin jalkoja ja käsiä toisistaan. Musta oli mieletöntä nähdä, miten kevyesti juoksusi kulki!
VastaaPoistaJonkin verran ennen sua ohitseni juoksi mies, joka näytti siltä, että jonkun täytyisi kiskoa hänet radalta pois. Oli ihan pakko katsoa hänen tuloksensa: kolmeenkymppiin saakka vauhti oli 5:36 tietämillä, vikat 12 kilsaa keskivauhdilla 8:25. Pääsi vaikeuksista huolimatta maaliin.