Käsipohja, sukellus, sammakko ja vesijuoksu

Sain tänään kuukauden parhaan äidin palkinnon, eikä kuuta ole kulunut kuin vasta päivän verran. Pikku N aloitti kahden viikon pituisen uimakoulusession. Hoidin kurssivarauksen hyvissä ajoin keväällä. Kerroin uimaan menijöille pahaksi onneksi väärän alkamisajan. Poika saapui paikalle, kun oma ryhmä oli jo lopettelemassa uintia. Onneksi ohjaajalla oli tilannetajua ja otti pikku N:n mukaan seuraavaan ryhmään. Ei sitä kaikkea voi muistaa, eihän?

Olen pikkuhiljaa alkanut tykätä uinnista ja jossain vaiheessa saatan jopa uskaltautua tekniikkakurssille. Enää kun mulle ei riitä, että pysyn pinnalla. Uinti ei ole koskaan ollut lempilajini ja kouluaikaan meillä olikin liikunnanmaikan kanssa loistava, sanaton sopimus. Mun ei tarvinnut valehdella, että olin luonnonihme, jolla oli menkat joka viikko liikkatunnin aikaan. Maikka antoi suosiolla mulle luvan juosta tunnin verran Keskuspuistossa sen sijaan, että olisin kauhonut 200 metriä altaassa. Silloin tällöin virkaintoisuus kuitenkin voitti ja jouduin esittelemään säälittäviä uimataitojani syksyn kylmyydestä höyryävällä Stadikalla.

Mulla on jäänyt uimattomuuteni takia väliin helsinkiläisten maauimalaparatiisit. Yritän paikata lasten kanssa aukkoja sivistyksessäni ja niinpä tein heidän kanssaan retken Kumpulaan. Vakavasti uivalle se saattaa olla painajainen sunnuntain ruuhka-aikaan, mutta lapsiperheille se on mitä viihtyisin paikka.

Haaveilen, että pääsisin taas vesijuoksemaan samalla, kun lapset pulikoivat omalla tahollaan. Ensin pitää kuitenkin hankkia N&N-parivaljakolle kunnon uimataito. Sitten onkin vuorossa luistelun ja hiihdon opetus. Ja niillä ei olekaan mitään tekemistä kesän kanssa. Onneksi.

Väsymyskaudesta huolimatta sain kerättyä viime viikolla muutaman juoksukilometrin:
ma 24.6. Kungsholmenin ympäri | 9,1 km | 53 min
ti 25.6. peruslenkki Kaivarin ympäri | 6 km | 33 min
la 26.6. hyötyliikuntaa keskustasta rantoja pitkin kotiin | 5,7 km | 32 min

Umbron mainontaa pikku N:n synnyinvuodelta 2007