Viime yönä juoksu tuli kuitenkin jo uniin asti.
Starttasimme mieheni kanssa puolimaratonille Ruotsissa varvastossuissa. Tarkoituksenamme oli käydä vaihtamassa lenkkarit jalkaan kesken ensimmäisen kilometrin läheisellä varastolla, jonne olimme jättäneet matkatavaramme. Se oli kuitenkin liian kaukana radalta, ojan ja pellon toisella puolen. Niinpä juoksimme pururata-, hiekkatie- ja asfalttimaastossa todellisilla paljasjalkaläpyttimillä.
Juoksijoiden perässä ajoi moottoripyöräparivaljakko. He eivät uskoneet, että olimme kilpailussa mukana. Niinpä saimme peränpitäjinä juosta jalankulkijoiden ja koiranulkoiluttajien joukossa. Juoksijaletkan pää oli jossain 50-100 metrin päässä.
En päässyt maaliin asti. Miss N:n kauhistuttava köhä keskeytti kilpailun. Kun jatkoin unia maton päällä tytön sängyn vieressä, muut juoksijat olivat kaartaneet unestani jo toisaalle.
Juoksun riemua kesähelteellä Tukholmassa.
Ei kommentteja