Nousin aamulla herätyskellon ääneen puoli kuuden maissa. Nukahdin uudelleen istualtaan tyttäreni sängyn reunalle. Kun heräsin samasta asennosta tuntia myöhemmin, totesin ettei työnteosta tule mitään. Laitoin viestin esimiehelleni, autoin lasten tarhaan lähdössä ja painuin takaisin pehkuihin katselemaan hurjia unia.
Nousin sängystä yhden aikoihin uudestisyntyneenä. Vielä on vähän ontelo ja tukkoinen olo, mutta nyt olen sentään voiton puolella. Tein happihyppelyn lapsia hakiessa ja olo tuntuu huomattavasti paremmalta. Vietän illan prinsessoita piirtäen ja jauhelihapihvejä paistaen. Enköhän ole huomenna taas iskukunnossa!
Seuraavaksi pitää parannella itsensä sellaiseen kuntoon, että pääsisin taas lenkkipolulle.
Ei kommentteja