Saan kuulla liidunvalkoisista koivistani läpi kesän. Niihin ei väri tartu. Ei ihmekään, sillä eihän yöjuoksulla kuutamossa saa rajoja. Päivisin valitsen varjoisan puolen kadusta. Ja laukustani löytyvän aurinkorasvan kylkeä komistaa 50 tai vähintäänkin 30.
Olen tottunut olemaan oma, kalmankalpea itseni. On paljon helpompi leikkiä kummitusta, ihan läpi vuoden.
Yksi hauska asia vanhenemisen myötä on tullut: maksaläiskät poskilla. Olen saanut väriä!
Korkeasaaren reissulla serkusten mielestä kaikkein hauskinta oli rakentaa linnunpesää.
Edellisellä kerralla voiton veivät muurahaiset ja tarhakaveri, johon sattumoisin törmäsimme.
.jpg)
Ei kommentteja