Olin tehnyt rutiininomaisen punkkitarkastuksen lapsukaisille, sellaisen tutkailen nyt tässä kun kerran pitää -mentaliteetilla. Menin kylppäriin aikomuksenani käydä pesemässä tukastani pölyt pois. Tuijotin aikani käsivarttani. Punkki mokoma heilutti takajalkojaan kyynärtaipeessani. Salamatkustaja oli liittynyt seuraamme aamupäivän kitkentäreissulta.
Jouduin pienoiseen paniikkiin, koskapa eka kerta on aina ensimmäinen. Tiedän, että monille ystävilleni tämä on kesäisin jokapäiväistä puuhaa. Hysterisointini vaikuttaa varmaankin huvittavalta. Onneksi löysin viime kesänä hankkimani punkinpoistimet. Mokoma ei halunnut irrottaa hevillä leukojaan makoisasta ateriastaan. Ihosta näpsäytyksen jälkeen se lähti terhakkaana steppailemaan punkinpoistimien sisään.
Seuraavaksi siirrynkin tutkailemaan punkkien syvempää olemusta punkkinettiin. Tieto lisännee tuskaa tässäkin tilanteessa.
Kuva napattu punkinpoistajan maahantuojan sivuilta
Ei kommentteja