Synnytyksen jälkeen niistä oli taas iloa. En kuulu siihen puoleen prosenttiin, joka kotiutuu synnytyslaitokselta vanhoissa mitoissaan, joten tavallista isommissa trikoissa oli hyvä metsästää parempaa kuntoa.
Olin heittämässä virttyneitä, kahden raskauden läpikäymiä trikoita roskikseen nelisen vuotta sitten. Viikkasin ne kuitenkin takaisin kaappiin, sillä ne olivat vallan mainiot talvijuoksutrikoot, alle mahtui kerros jos toinenkin.
Tämä juoksutrikoiden toinen tuleminen tyssähti talvijuoksutrikoiden hankintaan vuosi takaperin.
Vihreä-mustat pöksyni olivat taas vähällä joutua kaatopaikalle, kunnes huomasin, ettei mulla ole sopivaa päällepantavaa puutarhatöihin. Hupsista vaan, trikoot olivat taas käytössä. Ne näyttävät päälläni kauheilta, ne eivät todellakaan istu ja roikkuvat vääristä kohdista. Niissä on kuitenkin paljon hyvää: ne hengittävät kesäkuumalla, ampiaisten pistimet tyssäävät kankaaseen, niiden repeämistä ei tarvitse pelätä ja ne venyvät joka suuntaan, edelleenkin.
Tämän kesän päätyttyä sanon trikoille lopullisesti hyvästit. Muistutattehan syksyn koittaessa.
Olisin voinut laittaa tähän kuvan paljon nähneistä trikoistani. Niistä varisee multaa ja ne näyttävät siltä, kun olisin edelleen niiden sisällä. Säästän kauhukuvalta ja pistän tähän maistiaisen Addun herkullisesta mainoskampanjasta "Runners, Yeah We´re Different. Lisää kuvamateriaalia löytyy kootusti täältä.
Ei kommentteja