Sireenit soivat ja korvissa kaikui "uu-aa, uu-aa, uu-aa..." Eläinlääkärin odotushuone täyttyi hetkessä. Onneksi jonotusnumeroita ei tarvinnut ottaa käyttöön, vaan eläinten ompelu voitiin aloittaa vakavimmasta tapauksesta.
Ensin lampaan pää harsittiin paikoilleen ja sen jälkeen pöllön heiluva hattu istutettin paikoilleen. Lopulta myös aurinkokumarruksista kainalonsa reväyttänyt Kitty pääsi terveiden kirjoihin.
Eläinlääkärin päivystyspiste avataan aina tarvittaessa. Tänään lääkäri selvisi valkoisella langalla, ensi kerralla kaivataan varmaankin sateenkaaren värejä.
Olen paremmassa kunnossa kuin vuosiin ja Tukholman maratoniin on aikaa enää muutama viikko. Siitä huolimatta juoksut saavat hetkeksi jäädä. Keuhkot ovat mäsänä koivusta.
La 4.5. | 6 km | 32:00 | 5:20 min/km
15 kilometrin treeni typistyi reilusti. Kotiuduin itku kurkussa. Keuhkoihin sattui vietävästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja