Innostuimme L:n kanssa kauden ensimmäisestä yöjuoksusta. Puolen tunnin tunnustelu venähti tuplamittaiseksi. Juttu ja juoksu luistivat niin, että tuntui siltä kuin olisin voinut juosta hölkötellä koko yön.
Jää oli sulanut eteläisiltä katuosuuksilta, jotka ovat saaneet osansa auringon syleilystä. En uskonut olevani näin iloinen hiekoitussepelin rahinasta lenkkitossujeni alla. Mikä vapauden tunne!
Kävimme ottamassa kauden pohja-ajan Tehtaankadun nopeusnäytöltä. Sain pinnistettyä kymmenen metrin verran 17 kilometrin tuntivauhdilla. Olisikohan ylinopeutta juokseminen mahdollista? Siinä tavoitetta tälle kesälle.
Ke 3.4. | 11,4 km | 01:08:55 | 6:03 min/km
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja