Ymmärrys ei riitä

Maraton on ilon juhla juoksijoille ja katsojille. Osa juoksijoista saattaa olla pettyneitä suoritukseensa, mutta aina tulee uusia tilaisuuksia. Joillekin maraton saattaa jäädä viimeiseksi, mutta se ei saisi koskaan johtua ulkopuolisista syistä.

Bostonin eiliset tapahtumat pysäyttivät. Ilon juhla muuttui kauhuksi. En ymmärrä tapahtunutta. Tällaista julmuutta ei tarvitsekaan ymmärtää.

Pikku N haluaa, että luemme hänelle Metroa tarhamatkalla. Tänään ja huomenna lehti saa jäädä telineeseen. En halua järkyttää pikkuisten ajatusmaailmaa. Jos he sattuvat kuulemaan pommi-iskusta, silloin toki keskustelemme Bostonin tapahtumista. Mutta miten heidät voi vakuuttaa siitä, että mamma ja pappa ovat täysin turvassa startatessaan maratonille?

Viimeksi Tallinnassa juostessani mietin, ettei tarvita kuin yksi hullu... Haluan uskoa, että Bostonin isku on irrallinen, ainoaksi tällaiseksi jäävä tragedia. Aion edelleenkin osallistua maratoneille, jos kunto sen kestää. "Se hulluhan" saattaa yhtälailla iskeä vaikkapa alennusmyyntiruuhkassa - valitettavasti.


Intervalitreeni 8 x n. 200 m | 11,35 km | 1:07:17 | Maanantain kruunasi onnistunut intervallitreeni Katruskan kanssa. Fiilis oli oikuttelevasta polvesta ja keuhkoista huolimatta korkealla. 
Uutinen iski päin naamaa, kun nauhoittamamme ohjelma loppui ja ruudulla alkoi pyöriä SVT:n uutiset. Nukkumaanmenon sijasta otin sittenkin sen viinilasillisen, josta olin hetkeä aiemmin kieltäytynyt, sillä enää ei nukuttanut.

Boston Marathonin twitter-viestittely kuvakaapattu järjestäjän Boston Athletic Associationin kotisivulta.