Siksakkaava perhonen

Kun kotiuduin eilen lähempänä yhtätoista yöjuoksultani, rakas anoppini kutsui mua perhoseksi. Hän oli seurannut mieheni kanssa livenä Endomondosta pitkän lenkkini etenemistä. He olivat huomanneet, että olin heittänyt reittisuunnitelmani lennosta roskiin. Suoraviivaisen sinne ja takaisin -lenkin sijaan räpiköin perhosen lailla pitkin Kaivaria edestakaisin eri suunnista aina samaan pisteeseen. Ei ihmekään, että eräs vanha mies pysäytti ja kysyi hämmästyneenä: "Voiko olla niin, että olen nähnyt sinut aiemmin tänään jo kahdesti? Pelkäsin, että Alzheimer vaivaa."

Askeleeni ei ollut perhosen keveä, mutta selvitin silti puolikkaan maratonin alle kahden tunnin. Tämä oli ensimmäinen kunnon pitkä lenkki Tukholmaan treenatessa. Yli 20 kilsan lenkkejä olisi pitänyt olla tähän mennessä jo useita. Syitä siihen, etten ole juossut, on aivan yhtä monta. Turha jossitella, vaan parasta vaan tehdä mahdollisuuksien mukaan asialle jotain.


Pe 19.4. | 24 km | 2:17:00 | 5:43 min/km

Alunperin tarkoituksenani oli juosta reitti:  Kaivari -Baana - Töölönlahti - Hesperianpuisto - Seurasaari - Kuusisaari - Lehtisaari - Laru - Tehtaankatu - Kruna. Starttasin tälle lähes ex tempore -juoksulleni sen verran myöhään, että tuntui parhaimmalta pysytellä lähimaastossa.  Onneksi välimatkojen hahmottaminen tutussa ympäristössä sujuu, joten osasin arvioida helposti jo juoksun aikana, miten saan tavoittelemani 24 kilsaa täyteen.