Laitoin juoksukamat valmiiksi päälle, kun hain lapsukaiset tarhasta. Taivaalta tihutteli sen verran ikävästi, etten halunnut laiskamadon puremaa. Kun kerran olen raahautunut pitkin Aleksia juoksukamoissa, enhän niitä voi kotiin hiettöminä kantaa.
Kun Miss N pinkoi tiistailiikkarissa liikuntasaliin, trikoosankari kipaisi lenkkipolulle. Jalat painoivat vähintään tuhat kiloa eikä juoksun ilosta ollut tietoakaan. Ilmeisesti eiliset mäkijuoksut ovat vaatineet veronsa.
Perjantaina tapaamani pappa oli ainoa ilonaiheeni. Hän viittelöi mulle tervehdyksen jo kaukaa: "Näin me taas nähdään vaikka on eri päivä ja aika. Nähdään taas!" Papalla oli hieman kysyvä ilme, kun vastasin: "Nähdään, nähdään, muttei enää tänään." Aika oli kortilla, eikä ylimääräiseen kunniakierrokseen ollut aikaa. Ehkä juoksu olisi alkanut taas rullata perinteisesti seitsemän kilsan kohdalla. Tai sitten ei.
Ti 23.4. | 4,6 km | 25:05 | 5:23 min/km
Kuvassa olevista Asicsin juoksutrikoista on olemassa pitkälahkeinen versio.
Ne ovat parhaat juoksutrikooni ikinä!
Ihana kuva! Mulla on taas kipua jalassa ja enää viitisen viikkoa maratoniin. Jos en pääse pitkälle lenkille tällä viikolla, jätän maratonin väliin. Toukokuussa on kuitenkin myös puolikas. Harmi vain, että rahoja ei saa takaisin.
VastaaPoistaTuo on yksi lempimainoksistani :)
VastaaPoistaHarmi, että jalka oikuttelee taas. Onneksi otat varman päälle, etkä lähde liian aikaisin viuhtomaan maratonille. Harmi, ettei täyttä maratonia voi vaihtaa puolikkaaseen. Olisikohan ollut Budapest, jossa täysmaratonille ilmoittautuneet voivat vielä samana päivänä vaihtaa puolikkaalle.