Tiedän, ettei musta olisi ikinä kokkauskisoja voittamaan. Silti tämäniltainen oli rimanalitus kautta aikojen.
Hain lapset tavallista myöhempään ja jouduimme venaamaan dösää ikuisuuden. Väsähtäneet lapset saivat luvan pesiytyä Buu klubbenin seuraan siksi aikaa kun siivosin keittiötä ja valmistin päivällistä.
Jääkaappi ei tällä kertaa notkunut herkullisista raaka-aineista. Poimin jääkaapista paketillisen ricottalla ja pinaatilla täytettyä tuorepastaa. Seuraksi piti saada kastike ja vikkelään. Kirsikkatomaatteja olisi ollut. Ne eivät ole olleet kypsytettyinä kovaa valuuttaa lasten suussa viime aikoina. Öh... tuossa on jogurttia ja tuossa paprika-chilihilloa. Kai niistäkin jotain saa aikaan...
Toinen lapsista irvisti syödessään ja kertoi samalla kuinka tykkää kovasti, sillä pitää sinapista (?!). Pieni yritti urheasti olla mieliksi. Toinen kertoi taas kuolevansa huomenna, ihan vaan mamman ja papan kiusaksi. Ehkä ihan kaikki paha olo ei ollut yhdistettävissä ruokaan...
Lopulta kaikki ruoka tuli syötyä. Ei se nyt niin kauheaa ollutkaan. Lopulta naureskelimme yhdessä. Lapsukainenkin lupasi olla kuolematta huomenna. Sen päälle piirrettiin liuta eläimiä ja luettiin iltasatu.
Aika normi ilta. Huomenna lupaan valmistaa jotain maistuvaa.
Tässä pitäisi olla kuva ruoka-annoksesta. Ulkonäkö oli yhtä epämääräinen kuin raaka-aineyhdistelmäkin. En viitsinyt tuhlata kameran muistikorttia moiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tosta ateriasta on vielä pitkä matka pohjaan :) Meillä taitaa pohjanoteeraus olla kun avaa kylmän nakkipaketin ruokapöydällä ja lapsukaiset saavat napsia sieltä sormin. ei lautasia, ei aterimia, vain kylmiä nakkeja rasiasta.
VastaaPoistaNamnam! Tuota kokeilen seuraavan kerran. Se valmistuu jopa alle neljän minuutin. Kiitos vinkistä!
VastaaPoista