Olo oli taivaallinen, kun sain vihdoin varastosta omat kledjut päälle. Tarhassa oltiin totuttu kuukausien kuluessa talviseen olemukseeni. Kun hain omana itsenäni poikani tarhasta, eräs ihanista hoitajista ihmetteli, ettei tiennyt lapsilla olevan enoa.
Nykyinen talvitakkini ei ole maailman trendikkäin, mutta eipä ole kantajansakaan. Ei se ole liioin väripilkkukaan, mutta lämmittää tarvittaessa. Olen oppinut lapsilta kerrospukeutumisen taidon ja talvitakkini sopii siihen täydellisesti.
Totta totisesti toivon, ettei tarvitse kiskoa tuota takkia päälle sään takia päivästä toiseen toukokuun loppuun asti. Tänään näyttää jo varsin lupaavalta. Kunhan vaan säiden valtija muistaa katsoa kalenteria ja kääntää sen sivuja viikko viikolta, ettei sää jää junnaamaan paikoilleen.
Tämä Team Sportian sivuilta napattu Didriksonsin talvitakki muistuttaa omaani.
Ei kommentteja