Käytän juoksumattokauden hyödykseni uuden tekniikan harjoittelemiseen. Opettelen itselleni sopivan juoksurytmin, johon pystyn siirtymään hetkessä vaikka unissani. Seuraavasta maratonista lähtien olen starttiviivalla toivottavasti sokea ja kuuro muiden askeleille ja pystyn pitämään vauhtini maltillisena. Muiden, terhakkaasti vipeltävien juoksijoiden imuun kannattaa hypätä myöhemmin, kun jalat jo painavat ja pää kehottaa lopettamaan.
Kwanin Shine onnistui hidastamaan vauhtiani. Pitänee ladata jatkossa erilaisia juoksulistoja luureille.
Helmikuun viimeinen juoksu
Ei kommentteja