Meitä on joka lähtöön

Tunnen olevani päivittäin piilokamerassa. Välillä olen osallisena hämmentäviin tapahtumiin, välillä jättäydyn taka-alalle. Tämänpäiväisestä en ollut aivan varma kirjoittaisinko vai enkö. No, tämä on valitettavasti arkipäivää ainakin Helsingissä, joten antaa mennä...

Ratikkaan nousi pariskunta. "Tänne en kyllä jää. Mennään toisella ratikalla." Myöhäistä. Seiska liikkui jo.

"Yhden mä vielä kestän, mutta kun niitä on kaksi." Kylläpä vaan, ratikassa istui kaksi tummaihoista miestä.

"Mun mielestä pitäisi olla omat ratikat ja bussit mustille ja valkoisille." Tässä vaiheessa aivan varmasti jokainen lähistöllä höristeli korviaan.

Sivullinen mies tokaisi: "No jos niitä olisi erikseen valkoisille ja..." 

Tummaihoinen mies kannusti: "Sano vaan reilusti neekeri", ja väläytti lumoavan hymynsä.

Sivullinen jatkoi: "Niin että jos olisi erilliset bussit, haluaisin olla silloin tummaihoinen, niin saisin varmasti aina istumapaikan." Kaikki läsnäolevat hymyilivät ja nyökyttelivät. Niin paitsi keskustelun aloittanut pariskunta. He hävisivät vähin äänin hännät koipiensa välissä.



Systeriltä saatu mustavalkoinen, paksusivuinen vauvakirja on ollut lapsilla kovassa käytössä. Kuvitus piti napata sivuilta www.bokus.com, sillä oma kirja on jossain huonemuuttokaaoksen jaloissa.