Kuvittelin, että tässä vaiheessa talvea sisäjuoksukausi
olisi jo loistavalla tolalla - kilometrejä olisi takana jos ei nyt ihan
tuhatta niin varmasti ainakin reilut sata. Todellisuus on toista. Pystyin aloittamaan
juoksun (liian) pitkän tauon jälkeen vasta loppuviikosta. Aloitin, vaikka
keuhkot vielä hieman rohisevat toimiston rakennuspölyjä pyörittäessään.
Kuntoa pitää herätellä. Tuntuu siltä, kuin
aloittaisin juoksun taas alusta. Yritän olla hötkyilemättä, jotta en saa ahneuttani penikoita tai muuta rasitusvammaa. Ei ole helppo pidätellä
juoksukilometrejä. Kun kerran matolle on mennyt, niin eikö siinä samalla voisi
juosta kympin kasin sijaan tai peräti 12 kilometriä... Jotta juoksu ei menisi ihan lönkyttelyksi, olen lisännyt mattoon kallistusta ja tehnyt tiukkojakin
pyrähdyksiä. Silloin kilometrisaldo ei tunnu yhtä pieneltä kuin miltä se
näyttää.
Ei ole kuitenkaan ulkona juoksun voittanutta. Kaipaan
yöjuoksujen mutkattomuutta ja ennen kaikkea HAPPEA. Salilla
juokseminen on pakko aikatauluttaa muutenkin täyteen kalenteriin ja siihen joutuu varaamaan vähintään tuplaten sen ajan, minkä kotiovelta pyrähtäminen vie. Se stressaa.
No, ei saa valittaa liikaa. Pitää olla onnellinen, että
keuhkot toimivat ja jalat tottelevat. Niin ja kevät ja kesäkin tulevat. Ainakin
melko varmasti.
Maastojuoksufiilistelyä
Viikko 5:
kompakti salitreeni +
pe 1.2. | 5 km, 27 min
su 3.2. | 8 km, 43 min
Ei kommentteja