Olin aamulla silmänräpäyksen verran lannistunut, kun
huomasin bussini kaartavan pois pysäkiltä. Onneksi seuraavalle pysäkille oli
vain pienen pyrähdyksen verran matkaa.
Ampaisin juoksuun... jalat vilistivät hurjaa vauhtia...
tuntui kun olisin tekemässä maailmanennätystä kuuteentoista juoksemisessa...
Mutta kuinka kummassa vieressäni ajava dösä tuntui köröttelevän niin hitaasti?
Sehän kulki minun vauhtiani?!
Kuski oli näköjään huomannut jäällä lipsuvan ennätysten rikkojan ja halusi noukkia
tämänkin lampaan aamukatraaseensa. Kiitin kuskia kauniisti ja toivotin hyvää
huomenta. Hän hymyili ja iski silmää.
Parasta meininkiä perjantaihin
Ei kommentteja