Jännitän parhaillaan ystäväni synnytystä. Hän lähti
Naistenklinikalle tunti sitten. Samalla muistin kuluneen vertauksen maratonista
ja synnytyksestä. Kahden synnytyksen ja 11 juostun maratonin kokemuksella
kirjasin mieleeni juolahtaneita yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia:
+ Kumpaakaan kokemusta ei unohda, vaikka yksityiskohdat
ovatkin usvan peitossa (onneksi).
+ Ärräpäät lentävät takuuvarmasti jossain vaiheessa.
+ Tulee hiki.
+ Energia on vähissä.
+ Paikat ovat jälkeenpäin kipeinä.
+/- Kannustus auttaa jaksamaan.
- Maratonin voi jättää milloin vaan kesken, synnytyssalista
ei voi karata.
- Synnytyksen kipu on infernaalinen verrattuna juoksun
aikaiseen kivistelyyn.
- Synnytyksen kestoa ei voi määritellä etukäteen.
- Synnyttäessä millään muulla ei ole väliä, on vain tämä
hetki. Maratonilla ajatukset haahuilevat tulevissa koitoksissa, juoksun
jälkeisessä illallisessa, ...
- Maraton on kuin huume. Sitä on pakko saada lisää ja pian.
Itselläni ei ole koskaan ollut samanlaista himoa päästä uudestaan
Naistenklinikalle synnyttämään.
Maratonäidit tuliko mieleenne jotain lisättävää?
Nyt painun vällyjen alle jännäämään.
Ei kommentteja