Ulkomaisten juoksutapahtumien sivuilla on mukava käydä
haaveilemassa. Niin netissä kuin myös maratonexpoilla yksi myyntivalteista on
reitti: ”Pääset nauttimaan kaupungin merkittävimmistä nähtävyyksistä...”
Tajusin käydessäni Djurgårdenissa talvisaikaan, että ainakin
Tukholman maisemareitillä on rakennuksia, patsaita ja muita yksityiskohtia,
joita en ole huomannut koskaan juostessani. Lehtien puuttuminen puista ei voi
selittää kaikkia aukkoja. En ollut esimerkiksi pistänyt merkille, että
Skansenia vastapäätä on korttelin verran asuinkerrostaloja ja hieman sen
jälkeen näkyy Gröna Lundin sisäänkäynnit. Muistan kyseisestä paikasta
ainoastaan juomapisteen, erityisesti bajamajat sekä ratikkakiskot.
Huomaamani nähtävyydet ja rakennukset herättävät muistoja 42 kilometrin varrelta kaupungissa käydessäni. Muistan kun tuossa seisoi se vanha pappa heijaamassa
kaatosateessa. Tällä aukiolla olin taas kerran varma, että tämä on sitten se
viimeinen juoksu. Kaupungintalon kohdalla tulee aina kylmä, helteelläkin. Tällä suoralla sain kitalakeen tarttuvaa keksisuklaata. Juoksen ilmeisesti maratonia Tukholman kaduilla alitajuisesti
uudestaan, uudestaan, uudestaan...
Reitti ja sen maisemat ovat suurin syy siihen, etten osallistu
enää Helsinki City Maratonille. Olen veivannut sen verran usein Seurasaari –
Kuusisaari – Lehtisaari –Laru –Ruoholahti –reittiä, etten jaksa innostua siitä
maratonilla. Ehkäpä
minut näkisi starttiviivalla uudemman kerran, jos reitistä olisi suurempi osa kunnon kaupunkimiljöössä. Tämä kivitalojen varjossa kasvanut ei saa valitettavasti
kiksejä Länsiväylällä kirmaamisesta. Varsinkin, kun siellä ei ole kovinkaan tiuhassa noita vanhoja pappoja (tai edes nuorempia) heijaamassa ja valamassa uskoa siihen, että kyllä minä sinne maaliin asti pääsen.
Erityisesti taustalla näkyvät kerrostalot on taidettu rakentaa Djurgårdeniin viime kesäkuun jälkeen, sillä nehän EIVÄT ole olleet puiden siimeksessä aiemmin. Etualalla tutuksi tulleet ratikkakiskot.
Ei kommentteja