Tiedät varmaan sen mielettömän tunteen, kun lempibiisisi soitetaan täysillä ja voisit halutessasi vaikka koskettaa laulajaa? Tai entäpä sen fiiliksen, kun kameran näytölle tulee teksti ”vaihda akku” juuri kun suosikkilaulajasi astuu lavalle?
Kuvien sijaan elin tämän illan. Kiitos Markus Krunegård, kiitos Svenska Veckanin järjestäjät, kiitos isotäti P kun vietit pitkän illan lapsukaisten kanssa. Kerran viidessä ja puolessa vuodessa tällaista riemua on liian harvoin. Ehkäpä seuraavan kerran jo 43-vuotiaana???!!
Tänä yönä näen värikkäitä unia loistavien taustakappaleiden kera.
Kesän suosikkijuoksubiisini, olkaatten hyvät:
Ei kommentteja