Virallinen pikkujouluaika on nyt korkattu. Luultavimmin
eiliset bileet jäävät myös tämän sesongin ainokaisiksi. Ruoka oli herkullista
ja seura mainiota. Ohjelma oli hervottoman hauskaa, mutta ehkäpä sitä oli
hieman liikaakin. Siinä vaiheessa, kun siirryin juhlapaikalta junan lämpöön,
bändi alkoi vasta soittaa ja porukka nousi paikoiltaan pöydistä. Minglailu jäi
siis aika vähiin näissä bileissä.
Viime vuonna ehdin tanssia pikkujoulujuhlissa jalkani
kipeiksi ja olla kotona puolilta öin, mutta tällä kertaa halusin viikonlopun
viettoon kotosalle vieläkin aikaisemmin. Olen viettänyt lukuisia pikkujouluja
baaritiskin molemmilla puolilla. Olen siis kokenut ja nähnyt yhtä jos toista.
Ainakin sen verran, että tiedän etteivät pikkutunnit tuo hommaan yleensä
lisäloistokkuutta.
Käytin eilen jokaisen hetken hyödykseni työpäivän päätyttyä.
Juoksin duunista hakemaan lapsia (5 km, 25:10), vein heidät bussikyydillä
hampurilaiselle, pudotin lapsukaiset isälleen sählypaikkaan, kipitin
työpaikalle, kävin suihkussa, puin juhlavetimet ja nousin karaokebussiin.
Kaikki tämä vajaassa kahdessa tunnissa. Onnistun edes joskus olemaan superäiti ;)
Sain nukkua tänään miltei aamuysiin, harvinaista kyllä.
Yhdeksän tunnin yöunet, taivaallista! Ne unet tulevatkin tarpeeseen, sillä
huomenna olisi tarkoitus vetää 30 kilsan treeni. Tein päätöksen aamupäivällä,
kun satuin katsomaan naamakirjassa Running Finlandin keskustelua sunnuntain
treeneistä. Saa nähdä kuinka pitkä lenkki sujuu pitkästä aikaa. Peukut ja
tonttulakit saa laittaa ojoon.
Kuva on napattu Länsiväylän Findus och Pettsons jul -näytelmän nostosta. Vaikka Unga Teatern onkin hankalassa paikassa Helsingistä käsin yleisillä liikuttaessa, oli se kuulemma kaiken reissaamisen väärti. Lapsukaiset nauttivat nähdessään kirjan heräävän henkiin. Huomenna onkin joulukadun avajaiset. Joulua joka lähtöön!
Ei kommentteja