Yöjuoksulla

Saan vastata usein kysymykseen: ”Miten saat unen päästä kiinni yöjuoksun jälkeen?” Kiitos kysymästä, varsin, ellen aivan erinomaisen hyvin! Kun kotiudun juoksulta normaalisti puoli kymmenen, yhdentoista aikoihin, käyn suihkussa pitkän kaavan kautta (pahoitteluni, naapurit!) ja istahdan ”love seatillemme” nauttimaan useimmiten mieheni valmistamaa iltapalaa.

Lasten ollessa hereillä ainoat televisio-ohjelmat joita katsomme, ovat joko Buu-Klubben, Pikkukakkonen tai jotain pikkulapsille sopivaa Barnkanalenilta. Tallennamme omat ohjelmamme ja katsomme niitä rauhassa lasten nukkuessa. Iltalenkit ramaisevat sen verran tehokkaasti, että useamman kerran Kovan lain loppuhuipentuma on jäänyt pimennoksiin ja True Bloodin juonikiemurat epäselviksi. Otan nimittäin miltei joka ilta lenkin jälkeen sohvalla kököttäessäni varaslähdön yöunille. 

Olen kokeillut juosta aamuisin mutta siinä on ollut omat kommervenkkinsä. Yöjuoksulle lähtiessä olen voinut ajoittaa päivän ruokailut siten, että energiaa piisaa pidemmällekin juoksulle mutta ruoka ei pyöri ja hyöri vatsassa. Aamulenkit tuppaavat jäädä lyhyiksi kolmesta syystä: aika loppuu kesken ja energian puute tai kiire puuteroimaan nenä vaivaavat. Pari tuntia aamulenkin jälkeen kiusakseni hiipii tajuton väsymys, jota ei pääse millään pakoon. Systerini mukaan se johtuu energian puutteesta. Itse taas olen sitä mieltä, että elimistöni on ehdollistunut yöjuoksuihin ja niiden jälkeisiin pitkiin, loppuyön mittaisiin ekstrasyviin tupluureihin.

Alun perin aloitin yöjuoksut pakon sanelemana. Lapsiperheen aamuissa ei löytynyt väljyyttä juoksuharrastukselle. Liian usein lenkkivaatteet ovat saaneet jäädä lojumaan käyttämättöminä tuolin selkänojalle, kun lapsukainen on kömpinyt viereeni varhaisen aamun tunteina enkä ole malttanut poistua takavasemmalle. Tuhisevan lapsen vieressä kölliminen kun vaan on niin ihanaa. Jotta pääsisimme juoksemaan, sovimme rakkaan mieheni kanssa, että toinen nukuttaa lapset ja toinen pääsee kirmaamaan Helsingin yöhön. Olemme tällä tavoin myös toistemme tsemppareita: ”Hei mä voin lukea iltasadun niin pääset juoksemaan.” Silloin tulee harvemmin sanottua että laiskottaa. Varsinkin kun muistaa, kuinka paljon parempi ihminen on lenkkipolulla hikoilun jälkeen.

Pe 5.10. Hakis – Töölönlahti – Taivallahti – Baana – Töölönlahti – Kaisaniemi 

startti harvinaisen aikaisin, jo klo 20:10

9,75 km aikaan 52:05

Luureista kuunneltua: